Kuten olen jo kertonutkin, olemme puuhanneet muuttoa ja etsineet omaa kotia.
Itse henkilökohtaisesti kaipaan kotiin, oli se sitten Korpilahdella tai nykyään täällä Espoossa, mutta se juttu onkin siinä, missä tuntee olonsa kotoisaksi.
Näillä perusteilla etsimme talven ajan asuntoa ja nyt vihdoin sellaisen löysimme, paikan, jota kutsua kodiksi. Ihana ajatus, mutta samalla karmea. Jo pelkästään ajatus siitä, että kolmen lapsen, kuuden kissan, kahden koiran ja kahden aikuisen ihmisen tavarat ja elämä siirtyvät jouhevasti toiseen paikkaan - HUAAAAH!!!
Mutta sitähän se sitten lähti. Pakkausta, tavaroiden lajittelua, pakkausta, kissojen poistamista pakkauslaatikoista, pakkausta, ja vielä vähän pakkausta. Kissojen kanssa muuttaminen on aina haastavaa jo siinäkin, että itse olemme tottuneet siihen, että ovien kanssa ollaan varovaisia. Mutta kun on auttavaa työvoimaa, niin tarkkaivaisuus pitää olla huipussaan.
Itseasiassa meillä homma sujui luontevasti niin, että kissat suljettiin yhteen huoneeseen ja ovi tiukasti säppiin. Ja ovessa Post-In lappu "EI SAA AVATA".
Kissoillehan muutto on aina stressaavaa, sen näkee jokaisen yksilön olemuksesta ja hermostuneisuuden tasosta. Meillä oli paljon enemmän keskenäistä kähinää ja rähinää, ja kun illalla rauhoituimme, sänky oli täynnä täplikkäitä sydämenvaltaajia ja rauha kuin veteen piirretty viiva.
Ja vihdoin sitten pääsimme eläinmuuton alkuun. Ensimmäisenä siirtyi Guapo, joka pääsi nyt nauttimaan isosta tilasta ja suuresta kiipeilypuusta. Asia josta olen todella onnellinen. Vielä kun saamme ulkoilutarhat niin johan kelpaa siitoskollin kölliä.
Toisessa aallossa tulivat sitten muut.
Koska meidän laumahierariamme on hyvin toimiva, riippui paljon siitä kuinka lauman pomo otti asian. Rufus on taivaanlahja luonteensa puolesta ja selkeästi hänen olemuksensa ja uteliaisuutensa rauhoitti tilanteen. Toki siis kissat laskettiin ensiksi vain yhteen huoneeseen, josta pääsivät ulos vasta kun muutto oli virallisesti ohi.
Jotta asia ei olisi ollut niin helppoa, mukaan astui ihmisasukkien oksutauti, ja tavarat lojuivat levällään, luoden valtavan ihania paikkoja tutkia, ja maata ja kuopia ja seikkailla. Mitään ei ole mennyt rikki, eikä mitään ole merkkailtu. Toistaiseksi... Meillä on vielä yhdessä nurkassa tavaraa, joka odottaa tarkempaa syyniä. Saapas nähdä onko siellä mammalle ylläreitä.
Menikö kaikki hyvin?
Stressiä on yhä ilmassa, sen huomaa oksennuksista. Meidän mummokisumme on vanhemmiten muuttunut herkkämahaiseksi, ja käytinkin jo hänet eläinlääkärillä huolestuneena oksenteluista. Mutta mitään ei ollut vialla, ja eläinlääkäri epäili stressireaktioksi. Eli näillä mennään, siivotaan oksenteluja. Myös hiekkalaatikoiden paikat/käyttö ei ole vielä oikein osunut kohdilleen. Alakerrassa on toistaiseksi ollut vain yksi ja yläkerrassa kaksi laatikkoa. Tottakai Guapolla omansa! Eli yhteensä meillä on neljä hiekkistä ja silti saattaa olla ohikakkaamisia... Onneksi kylppärin lattialle, aivan laatikon viereen eli paikka on helppo putsata.
Luulen, että muutosta toipuminen kestää aikansa, ja aikanaan löydämme lopullisesti sujuvan rytmin ja sopivat hiekkalaatikkopaikat.
Kuvia en tähän postaukseen laita, koska koen sen henkilökohtaisesti ahdistavaksi. Muuttosotkun siis. :)
Sen sijaan, toivotan ihanaa kesän alkua kaikille!Meillä vietettään tänään Renon (GC Boliviliki Baldur) Meillä laulettiin suvivirsi ja ensi viikolla laukkaamme muille maille vierahille nauttimaan kesästä viikoksi.
~ Jutta & Hiutaleen täplät
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti