Tällä kertaa aion kirjoittaa meidän puuhailuistamme, elämästämme ja siitä, miten meidän kissat oikeasti elävät.
Tällä kertaa haluan olla mukana blogaamassa.
Elämä vie mennessään. Aina ei uskoisi, miten paljon muutoksia yksi vuosi tuo tullessaan. Meille vuosi 2014 oli melkeimpä kuin 100 metrin juoksu, nopeasti ohi, ja jälkeenpäin miettii mitä oikein tapahtui. Pääpiirteittäin kuitenkin näin:
Päätös muuttaa miehen perässä Etelä-Suomeen perhesyistä.
Asunnon etsiminen.
Vaikeasta raskauspahoinvoinnista kärsiminen.
Muutto 200 neliöisestä talosta 95 neliön rivariin (<- en suosittele kenellekään...)
Kuuma kesä ja raskaus.
Tavaroiden lajittelu innokkaan taaperon kanssa.
Vauvan syntyminen.
Uudelle kotialueelle sopeutuminen.
Elämän muokkaaminen näihin mittoihin.
Kuullostaa helpolta? Not. Monien mutkien ja ongelmien ja pähkäilyjen kautta olemme nyt viimein saavuttaneet sen pisteen, että saatan uskaltaa jälleen miettiä kasvatusta.
Olen jo mukana testaamassa ja käyttämässä Hamppupellettiä, mutta siitä kirjoittelen omanaan - on se hamppu vaan hieno kasvi!
Olen joutunut taipumaan monissa asioissa, mutta en siinä, että nämä täpläturkit ovat minulle äärimmäisen rakkaita. Tällä hetkellä meillä majailee vanharouva Inesis sekä arkajalka Lucie, pääpomo Dora, kaikkien rakastama Rufus sekä Rufuksen hulivili poika Reno ja viimeisenä - vaan ei suinkaan vähäisenä Guapo, joka suomalaisittain kääntyy meidän suussamme Kaapoksi. Toki meillä vielä häntää heiluttaavat kultainen noutaja Kultu sekä cockerspanieli Velmu.
Rakas Armas kissamme jatkaa elämäänsä eläkekodissaan ja valitettavasti kuuma kesä koitui pörröpupumme Pepen kohtaloksi.
Se on elämää. Täynnä surua ja riemua ja odotusta. Nyt kenties alamme odottaa pienten tassujen tepastelua... ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta eipäs mennä asioiden edelle.
 |
| Hiutaleen Tiuhti Tinuvel |
