sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Muutto kissojen kanssa

Kuten olen jo kertonutkin, olemme puuhanneet muuttoa ja etsineet omaa kotia.

Itse henkilökohtaisesti kaipaan kotiin, oli se sitten Korpilahdella tai nykyään täällä Espoossa, mutta se juttu onkin siinä, missä tuntee olonsa kotoisaksi.

Näillä perusteilla etsimme talven ajan asuntoa ja nyt vihdoin sellaisen löysimme, paikan, jota kutsua kodiksi. Ihana ajatus, mutta samalla karmea. Jo pelkästään ajatus siitä, että kolmen lapsen, kuuden kissan, kahden koiran ja kahden aikuisen ihmisen tavarat ja elämä siirtyvät jouhevasti toiseen paikkaan - HUAAAAH!!!

Mutta sitähän se sitten lähti. Pakkausta, tavaroiden lajittelua, pakkausta, kissojen poistamista pakkauslaatikoista, pakkausta, ja vielä vähän pakkausta. Kissojen kanssa muuttaminen on aina haastavaa jo siinäkin, että itse olemme tottuneet siihen, että ovien kanssa ollaan varovaisia. Mutta kun on auttavaa työvoimaa, niin tarkkaivaisuus pitää olla huipussaan.

Itseasiassa meillä homma sujui luontevasti niin, että kissat suljettiin yhteen huoneeseen ja ovi tiukasti säppiin. Ja ovessa Post-In lappu "EI SAA AVATA".

Kissoillehan muutto on aina stressaavaa, sen näkee jokaisen yksilön olemuksesta ja hermostuneisuuden tasosta. Meillä oli paljon enemmän keskenäistä kähinää ja rähinää, ja kun illalla rauhoituimme, sänky oli täynnä täplikkäitä sydämenvaltaajia ja rauha kuin veteen piirretty viiva.

Ja vihdoin sitten pääsimme eläinmuuton alkuun. Ensimmäisenä siirtyi Guapo, joka pääsi nyt nauttimaan isosta tilasta ja suuresta kiipeilypuusta. Asia josta olen todella onnellinen. Vielä kun saamme ulkoilutarhat niin johan kelpaa siitoskollin kölliä.

Toisessa aallossa tulivat sitten muut.

Koska meidän laumahierariamme on hyvin toimiva, riippui paljon siitä kuinka lauman pomo otti asian. Rufus on taivaanlahja luonteensa puolesta ja selkeästi hänen olemuksensa ja uteliaisuutensa rauhoitti tilanteen. Toki siis kissat laskettiin ensiksi vain yhteen huoneeseen, josta pääsivät ulos vasta kun muutto oli virallisesti ohi.

Jotta asia ei olisi ollut niin helppoa, mukaan astui ihmisasukkien oksutauti, ja tavarat lojuivat levällään, luoden valtavan ihania paikkoja tutkia, ja maata ja kuopia ja seikkailla. Mitään ei ole mennyt rikki, eikä mitään ole merkkailtu. Toistaiseksi... Meillä on vielä yhdessä nurkassa tavaraa, joka odottaa tarkempaa syyniä. Saapas nähdä onko siellä mammalle ylläreitä.

Menikö kaikki hyvin?

Stressiä on yhä ilmassa, sen huomaa oksennuksista. Meidän mummokisumme on vanhemmiten muuttunut herkkämahaiseksi, ja käytinkin jo hänet eläinlääkärillä huolestuneena oksenteluista. Mutta mitään ei ollut vialla, ja eläinlääkäri epäili stressireaktioksi. Eli näillä mennään, siivotaan oksenteluja. Myös hiekkalaatikoiden paikat/käyttö ei ole vielä oikein osunut kohdilleen. Alakerrassa on toistaiseksi ollut vain yksi ja yläkerrassa kaksi laatikkoa. Tottakai Guapolla omansa! Eli yhteensä meillä on neljä hiekkistä ja silti saattaa olla ohikakkaamisia... Onneksi kylppärin lattialle, aivan laatikon viereen eli paikka on helppo putsata.

Luulen, että muutosta toipuminen kestää aikansa, ja aikanaan löydämme lopullisesti sujuvan rytmin ja sopivat hiekkalaatikkopaikat.

Kuvia en tähän postaukseen laita, koska koen sen henkilökohtaisesti ahdistavaksi. Muuttosotkun siis. :)

Sen sijaan, toivotan ihanaa kesän alkua kaikille!Meillä vietettään tänään Renon (GC Boliviliki Baldur)  Meillä laulettiin suvivirsi ja ensi viikolla laukkaamme muille maille vierahille nauttimaan kesästä viikoksi.


~ Jutta & Hiutaleen täplät


tiistai 3. maaliskuuta 2015

Hampusta on moneksi - myös kissanhiekaksi

No niin! Lupaamani postaus hamppupelletistä.

Jos joku ei tiedä, tekee suomalainen yritys HempRefine kuituhampusta kuiviketta hevosille sekä pienjyrsijöille sekä pellettiä kissoille. Hamppuhan on luonnostaan antibakteerinen ja omaa hyvän imukyvyn, ja nämä tiesinkin jo ennestään, koska meillä kestovaippaillaan ja hamppuimut ovat loistavia, joskin hitaita imuja. Otin siis Lemmikkimessuilta avoimin mielin koekäyttöön muutaman paketin hamppupellettiä.

Ja tähän väliin. Juu, puupellettiä saa sieltä ja täältä, mutta olen puupölylle allerginen ja se siitä ilosta sitten.




Ja tältä se näyttää. Alakuvassa väri on oikeampi. :) Pelletissä on se perushamppumainen tuoksu, ja se on kooltaan suhteellisen isoa. Imukyky on parantunut, mutta HempRefinessä tehdään koko ajan tuotekehitystä asian suhteen. Lisäksi kehitystä on tapahtumassa pakkauksessa. Ensimmäinen oli hieno, mutta meinasi hajota käsiin heti aukaistuaan ja toinen meille saapumut oli peruspahviloota. Odotan mielenkiinnolla mikä on se lopullinen pakkaus. Minulle kuitenkin merkitsee tämä sisältö eniten.


Käyttäjäkunta meillä oli erittäin epäileväinen, ainakin aluksi. Ja koska meillä ei ole koskaan pellettivessojakaan ollut, kaadoin pelletit normivessojen pohjalle. Pakkaus on todella riittoisaa! Meillä yhteiskäytössä viidellä kissalla olevien kolmen vessan keskimääräinen pellettien vaihto tapahtuu parin viikon välein!

Toki siis isommat tuotokset tulee poistettua melkolailla sitä mukaan kun niitä tulee, koska pelletin huonopuoli (ilmeisesti koon takia) on se, ettei kukaan viitsi edes yrittää peittää... Pissan hajun pelletti häivyttää todella hyvin ja jopa niin, että kissat pissivät jopa jo hajonneeseen puruun ihan ilman nyrpistelyjä.

Vinkki. Ruokasoodan monipuolinen ominaisuus korostuu täälläkin. Pellettien alle voi levittää soodaa ohuelti. Se neutralisoi luonnollisella tavalla hajuja eikä laatikon pohjalla joudu edes kosketuksiin kissojen tassujen kanssa. Tämä siis, jos ei ole sitä varsinaista pellettiveskiä ritilöineen...

Yksi oma suosikkini tämän pelletin ominaisuuksista on se, ettei se kulkeudu tassuissa lattioille. <3

Nykyään kissat eivät enää vierasta pellettiä lainkaan, vaan ovat enemmän kuin tyytyväisiä. Lisäsimme yhden ylimääräisen vessan yläkertaan, mutta se on jäänyt vähemmälle käytölle syystä jota emme tiedä. Lisäksi Guapolla on oma vessa. Nyt pitää huomioida myös se, että kollilla käytän pohjalla soodaa ja filtteröin purun pois suhteellisen usein, koska kollin pissa ... se haisee. :) Mutta hiekalla olisi sama asia, eli en koe tätä pellettikäyttöä sen kummoisemmaksi. Enemmänkin se on helpottanut elämäämme.

Lopuksi jatkokehittelyä.

Mitä voi tehdä muovilaatikoista, 8mm poranterällä ja kunnon poralla? Aivan oikein. Tee-se-itse pellettivessa! Tästä muuten luin netistä ja pakko oli kokeilla kun sopivankokoista veskiä oli todella vaikea löytää. Tärkeintä on se, että laatikot menevät nätisti sisäkkäin ja että pohjien väliin jää vähintään 5 cm tilaa.


Elikkä näin se käy! Toki hiekkalapiolla kakkoja postaessani "pöllytän" tuota yläosan pellettiä, jotta puru valuu paremmin alas, mutta voi kuinka kätevää oli lapioida pelkkä puru pois alaosasta.

Huomioitavaa on se että alaosaankin kannattaa laittaa vähän pellettejä, koskapa osa meillä pissaa niin kovalla paineella ja seinille, että pissaa saattaa valua alaosaankin. ;) Näin käy varsinkin silloin kun pellettikerros alkaa olla vähissä - kuten kuvassa on jo. 5cm kerros ehtii imemään painepissaajankin pisut.

Ja lopuksi:


Kuva väärinpäin, koska teksti on pitkä ja niskanne ovat varmasti jäykkiä ja saatte siis hieman venytystä.

Ei vaan, luulin saavani kuvan käännettyä täällä, mutta en mä sit osannutkaan. No kuitenkin. Pelletti - se on kompostoituvaa. Sen voi siis hävittää ekologisesti biojätteen mukana.

Ympäristöteko siis tämäkin.


Me olemme hamppupellettiin tyytyväisiä ja se täyttää meidän kriteerimme:

+ imee pisut tehokkaasti
+ ei kulkeudu lattioille
+ kompostoituvaa
+ kulutus vähäistä
+ ei haise pahalle/kemialliselle

+/- hinta. Ei ole halvinta hiekkaa, mutta suhteutettuna aiempiin eläinkaupan hiekkoihin, joita olemme käyttäneet ja niiden kulutukseen, emme ainakaan enempää maksa.

Ja bonuksena on hyvä palvelu ja kotimainen tuote. <3

Kannattaa kokeilla!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Tervetuloa!

Tällä kertaa en aio unohtaa salasanaani.

Tällä kertaa aion kirjoittaa meidän puuhailuistamme, elämästämme ja siitä, miten meidän kissat oikeasti elävät.

Tällä kertaa haluan olla mukana blogaamassa.

Elämä vie mennessään. Aina ei uskoisi, miten paljon muutoksia yksi vuosi tuo tullessaan. Meille vuosi 2014 oli melkeimpä kuin 100 metrin juoksu, nopeasti ohi, ja jälkeenpäin miettii mitä oikein tapahtui. Pääpiirteittäin kuitenkin näin:

Päätös muuttaa miehen perässä Etelä-Suomeen perhesyistä.
Asunnon etsiminen.
Vaikeasta raskauspahoinvoinnista kärsiminen.
Muutto 200 neliöisestä talosta 95 neliön rivariin (<- en suosittele kenellekään...)
Kuuma kesä ja raskaus.
Tavaroiden lajittelu innokkaan taaperon kanssa.
Vauvan syntyminen.
Uudelle kotialueelle sopeutuminen.
Elämän muokkaaminen näihin mittoihin.

Kuullostaa helpolta? Not. Monien mutkien ja ongelmien ja pähkäilyjen kautta olemme nyt viimein saavuttaneet sen pisteen, että saatan uskaltaa jälleen miettiä kasvatusta.

Olen jo mukana testaamassa ja käyttämässä Hamppupellettiä, mutta siitä kirjoittelen omanaan - on se hamppu vaan hieno kasvi!

Olen joutunut taipumaan monissa asioissa, mutta en siinä, että nämä täpläturkit ovat minulle äärimmäisen rakkaita. Tällä hetkellä meillä majailee vanharouva Inesis sekä arkajalka Lucie, pääpomo Dora, kaikkien rakastama Rufus sekä Rufuksen hulivili poika Reno ja viimeisenä - vaan ei suinkaan vähäisenä Guapo, joka suomalaisittain kääntyy meidän suussamme Kaapoksi. Toki meillä vielä häntää heiluttaavat kultainen noutaja Kultu sekä cockerspanieli Velmu. 

Rakas Armas kissamme jatkaa elämäänsä eläkekodissaan ja valitettavasti kuuma kesä koitui pörröpupumme Pepen kohtaloksi. 

Se on elämää. Täynnä surua ja riemua ja odotusta. Nyt kenties alamme odottaa pienten tassujen tepastelua... ehkä joskus tulevaisuudessa, mutta eipäs mennä asioiden edelle. 



Hiutaleen Tiuhti Tinuvel